Asiaa urheilusta opiskelijavaihdon aikana

Mulle oli päivänselvää, että aion jatkaa intohimoani eli urheilemista kun lähden vaihtoon. Kaikille se ei välttämättä ole yhtä selvää, koska kyseessä on ainutlaatuinen puolivuotinen ja tekemisen haluaa ehkä kohdistaa muihin asioihin. Mä olin ekat kaksi viikkoa ilman salia, kävin eri pituisilla juoksulenkeillä, tutkiskelin ympäristöä ja pidin henkistä taukoa salitreenistä. Samalla kuitenkin etsin jatkuvasti sopivan hintaista, lähellä sijaitsevaa, minulle sopivaa kuntosalia. Sitten se löytyi ja hinta oli enemmän kuin opiskelijaystävällinen, 80 euroa neljältä kuukaudelta. VALE! Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, kun nimi oli jo paperissa. Ja olo oli energisempi kuin koskaan, en voi kun suositella pientä, parin viikon taukoa salitreenistä jos alkaa nyppimään tai motivaatio on poissa.

Sitten sairastuin flunssaan ja harmitti tietenkin tosi paljon, koska en päässyt liikkumaan. Noh, nyt ollaan oltu taas terveiden kirjoilla lauantaista saakka, kunnes tänä aamuna olin tuntevinani jälleen kipua kurkussa. Jotain tässä Barcelonan ilmastossa täytyy olla, koska järjestäen kaikki vaihtarit ovat kipeinä. Mun periaate on, että kipeänä ei urheilla, ei lainkaan, piste. Sen jos jonku oon oppinu tän monipuolisen urheilu-urani aikana. Harmittaa tietenkin, mutta toivon nyt saavani kunnon lääkkeet ja tervehtyväni kunnolla. Mikään ei voita urheilusuorituksen jälkeistä oloa, se vaan on niin parasta!! Se fiilis, kun oot jaksanu raahata itses salille tai lenkille ja se energiapläjäys minkä sieltä tuo tullessaan.

Urheilu on erittäin hyvää vastapainoa opiskelulle, jatkuvalle tapaksien syömiselle ja illanistujaisille. Mun pääsääntö täällä on se, etten kieltäydy mistään kutsusta treenaamisen takia. Mä saan treenata vielä niin paljon kun haluan, en tullut tänne tekemään itsestäni parempaa urheilijaa vaan tulin tänne kansainvälistymään ja parantamaan kielitaitoani, löytämään uusia ystäviä, oppimaan kulttuurista, opiskelemaan ja metsästämään mielettömiä kokemuksia.

Monet tuntuu olevan hämmentyneitä ja ihmeissään siitä, että treenaan kuitenkin aika paljon (täällä 3-6 kertaa viikossa), eihän se omasta mielestäni ole niiiin paljon, mutta keskivertoa enemmän. Sain salille kaveriksi kaksi saksalaista kamua, innolla odottelen, että miten he treenaavat. Olen nimittäin yhden jos toisenkin suusta kuullut lähiaikoina, että urheilu on myös jokseenkin erilaista erimaalaisten kesken. Jotenkin olisin uskonut, että ainakin Euroopassa liikunta on melko samanlaista, mutta siinäkin suhteessa löytyy paljon kulttuurieroja.

Ps. Olen täällä ehtinyt miettimään paljonkin, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Saattaa hyvinkin olla, että liikunta tulee jossain määrin olemaan osana tulevaisuutta, ainakin nyt tuntuu siltä. Let's see!

Energistä loppuviikkoa rakkaat!!