maanantai 28. huhtikuuta 2014

La amistad

Ystävyys. Mitä se merkitsee? Oon pohtinut tätä asiaa moneenki otteeseen täällä ja tullut siihen tulokseen, että puoli vuotta maailmalla saa sut tajuamaan, kuinka tärkeitä nämä ystävyyssuhteet onkaan. Niitä rakentuu jatkuvasti lisää, toiset kestää, toiset ei, toisista tulee tärkeimpiä kuin toisista. Oon tän neljän kuukauden aikana oppinu hirveästi uusia asioita itsestäni; pohtinu, kasvanu, tajunnu asioita ja valaistunu.

Mä kaipaan mun Suomi-ystäviä hirveesti, enkä malta odottaa, että näen teitä taas kesällä. Mä saan olla niin kiitollinen, että saan rakkaita vierailulle tännekin asti, ne tosiaan haluaa tulla moikkaamaan mua ja nähä mun elämää täällä. Ja kaikki viestit ja yhteydenpidot päivittäin saa mut ikävöimään teitä.

Ja minkä määrän uusia ystäviä oonkaan saanut täältä!! Paljon erilaisia ihmisiä eri maista ja kulttuureista. Ihmisiä, joilta oon oppinu hirveesti elämästä. Ja miten kiitollinen oon meidän tiiviistä tyttöporukasta, josta en malttaisi millään irtautua. Ei sais vielä miettiä tätä, mutta viimeset päivät täällä tulee olemaan kyllä haikeita, kun pikkuhiljaa porukka alkaa lähtemään. Onneksi meillä on vielä reilu kuukausi aikaa ja edessä on muun muassa Ibizan reissu tällä tyttöporukalla ja hurjasti muuta tekemistä. Syksyksi on sovittu tapaaminen Saksanmaalle Oktoberfesteille. Kovasti tytöt haluaisi tulla myös vierailulle Suomeen ;-)

All in all. Mulla siis tosiaan on ystäviä, jotka välittää ja joista mä välitän ja haluan pitää kiinni. Nyt ja aina.

Haastepostaus (sori Anumari, mutta taitaa jäädä väliin) ja pääsiäiskuulumiset vaihtui siis tällaiseen aiheeseen, hehe. Mutta on siellä sentäs muutama kuva pääsiäisen ajasta, kun Annika oli vierailulla. Osa kuvista on hyvinkin vanhoja, osa uusia. Osa on otettu puhelimella ja osa kameralla. Kaikista tulee niin hyvä mieli. Nauttikaa ystävien seurasta, arvostakaa heitä, olkaa kiitollisia.

Multa toivottiin seuraavaksi ruokapostausta, jossa kerron vähä miten syön ja millaisia tuotteita täältä löytyy ja mikä eroaa Suomesta. Siihen asti - adiós amigos!

torstai 17. huhtikuuta 2014

El verano está aquí!

Kukkuu, täällä sitä taas ollaan parin viikon hiljaisuuden jälkeen. Tässä nyt vaan on tapahtunut vähän kaikenlaista, joku siinä vaan on, että tällä mun Espanjan reissullani tapahtuu ihmeellisiä asioita, joihin en oo törmänny Suomessakaan kovin usein. Elikkä siis mun tietokone on pimahtanu täysin keskellä kaaosta ja oon juossu sen perässä monessa paikassa, joutunu tilanteisiin, joissa en oo ymmärtäny sanaakaan espanjaa, soittanu puheluita sinne ja tänne ja kironnu koko koneen ja Applen ylipäätään. Anyway, syy oli rikkoutunut kovalevy, joka on nyt vaihdettu uuteen ja nopeampaan. Oli erittäin suuri todennäköisyys, että en saa tietokoneesta tiedostoja ja kuvia takaisin enää, mutta mulla tais olla suojelusenkelit matkassa, kun eilen selvisi, että kaikki on tallella. Ja sain yksityiseltä korjausfirmalta erittäin hyvää ja ripeää palvelua. Tällä hetkellä olen erittäin onnellinen ulkoisen kovalevyn omistaja (!!!), enkä voi olla suosittelematta sitä jokaiselle, jolle kuvat merkitsee todella paljon. Sinne olisi hävinny monen vuoden muistot. Niin ja tietenkin olen myös onnellinen matkavakuutuksen omistaja, ei ollut halpa lasku. 

Seuraava ihmeellinen asia on jatkuva flunssa. En nyt sano, että elän maailman terveellisintä elämää, mutta täällä olen jo monetta kertaa kipeänä ja tuntuu, että heti kun edellisestä taudista selviää niin toinen on jo ovella. Omaan kuitenkin suhteellisen terveelliset elämäntavat, joista kertoo se, että Suomessa en ole pahemmin sairastellut. Olen keskustellut asiasta muutamien kanssa, ja ehkä potentiaalisimmaksi syyksi on noussut tämä ilmasto. Taaskaan en voi tarpeeksi jankata matkavakuutuksen tärkeyttä, olisi tullut jälleen kerran kalliiksi ilman sitä. Nyt jo parempi, mutta kahden viikon tauko salilta ja ylipäätään urheilusta meinaa tehdä mut hulluksi, vaikkakin välillä lepo on tuntunut tekevän todella hyvää kropalle ja pääkopalle, toki mielummin rentoilisin terveenä enkä kipeänä. 

Sitten niihin hyviin uutisiin, nimittäin tiedättekö sen tunteen, kun astut aamulla ulos niin haistat kesän tuoksun? SE ON NYT TÄÄLLÄ! Viimeisen reilun viikon säät ovat todella suosineet, lämpötilat on heilunu siellä +20 molemmin puolin, en valita. Tuntuu, että rakastan tätä kaupunkia päivä päivältä vaan enemmän. Puolitoista kuukautta jäljellä, aion nauttia jokaisesta päivästä.

Oon saanu nauttia rakkaiden Suomiystävien seurasta viime viikkoina. Alhaalla olevat kuvat on otettu reilu viikko sitten, kun Sandra vieraili täällä. Eilen jouduin päästämään Annikan takaisin viettämään omaa vaihtoaan Sevillaan. Mutta hittovie meillä oli taas hienoa aikaa yhdessä molempien ystävien kanssa ja siitä muistuttaa iso kuvasaldo, jota en aio ikinä kadottaa.

Seuraavaksi palaan asiaan Anumarin haasteen ja pääsiäislomakuvien merkeissä! Hasta luego!