La sonrisa

..Hymyilyttää. Miks? Koska ens viikon koulujutut on hyvällä mallilla, tentti tehty, aurinko on palannut sadepäivien jälkeen, pläänit aika hyvällä mallilla ens viikkoa varten, huomenna nään rakkaan ystävän ja saan pussillisen Suomitavaraa esim salmiakkia, festariliput ens kesälle ostettu ja reilun viikon päässä häämöttää piitkä puolentoista viikon Easter Break, pääsiäisloma. Odotan sitä erityisen innolla, koska ekoiksi päiviksi saan Annikan kylään, sitten muutaman päivän puuhaan vaihtarikavereiden kanssa ja loppulomasta saan lisää vieraita. Pääsiäinen on erittäin vilkasta aikaa täällä, on erilaisia tapahtumia, kulkueita ja juhlia. Varmasti ikimuistoinen tapahtuma, jonka pääsee näkemään todella läheltä.

Haluaisin tietää, että ketkä siellä ruudun takana lueskelee näitä mun juttuja? Nyt siis tutut ja tuntemattomat, nimellä tai anonyymina, kertokaa rohkeesti! Lisäksi haluaisin tietää, että olisiko teillä jotain toivomuksia, mistä haluaisitte mun kirjottavan? Se voi liittyä vaihtoon, Erasmus juttuihin, Espanjaan, elämään, ihan mihin vaan. Jos siellä ruudun toisella puolella on esimerkiksi joku itse tulevaisuudessa vaihtoon lähtevä. Yks toive on toteuttamatta, kuulumispostaus espanjaksi..se on tulossa jossain vaiheessa ;-)

Pian laitan kuulokkeet korville ja pyhitän Skypehetken rakkaan ystävän kanssa.

Mahtavaa, onnellista viikkoa kaikille, muistakaa: do what makes you happy.

 

 

Innsbruck

Hóla todos! Täällä kirjoittelee yksi väsynyt matkustaja, miten voi olla näin saamaton olo vielä kolmen päivän jälkeenkin? Reissussa rähjääntyy! Joka tapauksessa reissu Itävaltaan, Innsbruckiin oli aivan mieletön kokemus, meillä oli ihanaa aikaa yhdessä, vaikka kaksi ja puoli päivää menikin liian nopeasti. Onneksi nähdään jo vajaan kuukauden päästä uudelleen, jolloin saankin itse toimia emäntänä. Kieltämättä nämä muutamat päivät reissun jälkeen on ollut hankalia, vähän tyhjä fiilis ja yksi syy saattaa olla myös kamala kasa koulutehtäviä, joita yritän saada tehdyksi jo etukäteen, sillä ensi viikolla saan ensimmäisen Suomen vieraan, kun ihana Sandra tulee tänne viikoksi, en malta odottaa! Mä toivoisin ton sään muuttuvan vähän paremmaksi, tää päivä on ollut taas todella viileä. Jännä, miten tuo ilmasto muuttuu jatkuvasti, toisena päivänä on auringonottokelit ja seuraavana sataa ja tulee kuin Pohjoisnavalla.

Nyt kuitenkin lyhyesti reissusta. Perjantaina aamulla todella aikasin lähdin matkaan ja olinkin jo puolen päivän aikaan perillä. Ai että rakastan lentämistä, se on vaan niin helppoa ja viihtyisää verrattuna esimerkiksi junalla matkustamiseen. Pienien päiväunien jälkeen lähdimme kauppaan ja illalla suuntasimme vuorille, jonne piti matkustaa suhteellisen kauan, ensin bussilla, sitten junalla ja vielä hissillä. Olimme noin 2000 metrin korkeudessa. Siellä siis järjestettiin Iglubileet, mikä tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että vuoren päällä oli iso iglu ja pihalla vain roihui tuli, jonka ympärille ihmiset kerääntyivät myöhemmin. Herra päätti tehdä oikein fiksun päätöksen ja lähteä matkaan nahkatakilla, siinäpä oikein fiksu päätös paikalliselta (vai turistilta), oli pikkasen kylmä. Noo meille maistui kyllä Glüchwein ihan kiitettävästi, se lämmitti mukavasti kroppaa. Kerrassaan mieletön kokemus, tällaiseen ei törmää Suomessa. Lauantaina suuntasimme lähivuorelle laskettelemaan ja voin kyllä myöntää, että pelotti. Oon lasketellu viimeksi kaks vuotta sitten ja alku menikin lastenmäessä, jotenkin vaan oli aika epävarma olo. Kyllä mä myös vähän vihoittelin, kun tuo herra pakotti mut laskemaan sellasta mäkeä pitkin, jossa siellä sun täällä näkyi nurmikko ja niitä piti sitten kiemurrella. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä edelleen (kopkop). Illalla lähdettiin Vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja etsimään ravintolaa, josta saa perinteistä itävaltalaista ruokaa. Tilasimmekin Wienerschnitzelit perunoiden ja kasvisten kera, nam! Jälkiruoalle menimme Café Sacheriin, josta saa aitoa sacherkakkua, supernam! Sunnuntaina aamulenkin ja kuntopiirin ja pitkän, ison ja nautinnollisen aamupalan jälkeen jouduimme hyvästelemään.

Oli ihana viettää aikaa yhdessä, olisin jopa voinut kuvitella asuvani tuossa mukavassa asunnossa, jossa tapani mukaan olin kuin kotonani heti alusta lähtien. Nauroimmekin, että hassua kun yleensä reissusta matkustaa takaisin kotiin Suomeen ja nyt saikin matkustaa takaisin tänne Espanjaan, en valita! Toisaalta olen onnellinen, että seuraava isompi reissu on toukokuun puolella ja päämäärä onkin IBIZA ;-)

Energistä loppuviikkoa kaikille teille, nauttikaa läheistenne seurasta!

Sevilla

..una ciudad muy bonita! Vierailin puolitoista viikkoa sitten parhaan ystäväni luona Sevillassa, totaalisen erilaisessa kaupungissa kuin Barcelona, vaikka edelleen ollaan Espanjan mantereella. Vuelingin aleista löysin oikein opiskelijaystävällisen hintaiset lennot ja se oli vain yks hurahdus, kun olin jo paikan päällä tuolla kauniissa kaupungissa. Ja juteltavaa näillä kaveruksilla riitti sen verran, että saapumispäivän ilta kului juoruillessa. Seuraavana päivänä vierailimme Real Alcázarissa, tuolla kauniissa antiikkisessa luostarissa, jonka luonto oli mielettömän vehreää ja kaunista. Siellä silmä lepäsi luonnon ääniä kuunnellessa. Ensimmäiset kuvat ovat siis tältä reissulta. Välillä maistelimme espanjalaiseen tyyliin tapaksia ja nautimme vain ajastamme ilman turhia murheita. Illalla vähän juhlittiinkin, mutta silti seuraavana päivänä pääsimme kiltisti aikaisin ylös ja seuraava kohde oli Plaza de España. Se osoittautui vähän hienommaksi Plaza Españaksi kuin meidän Barcelonan samanniminen paikka. Täytyy kyllä kiittää myös säätä, joka piti meitä hyvänä koko viikonlopun ajan (sellaset +25). Seuraavaksi matka jatkui puistoja pitkin härkätaisteluareenalle - Plaza de Toros oli kyllä näkemisen arvoinen, vaikka aluksi jouduimmekin miettimään, että mennäkö vai ei. Jotenkin on vähän ristiriitaiset tunteet tuota härkätaistelukulttuuria kohtaan, toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset suhtautuvat asiaan, mutta toisaalta en halua nähdä härkiä tapettavan. Härkätaisteluhan on Katalonian alueella kielletty nimenomaan se raakuuden ja epäeettisyyden vuoksi. Siitä matka jatkui syöminkien jälkeen isolle sienen muotoiselle arkkitehtuurinäytökselle nimeltään Las Setas. Hissillä ylös, drinksu käteen ja edessä koko kaupunki ja mielettömät maisemat. Tota ei voi ainakaan missata, jos Sevillaan eksyy. Sevilla on siis kaiken kaikkiaan todella hieno kaupunki, nähtävää riittää ja siellä voit aistia paikallista andalucialaista elämää. Luonto on erittäin hyvin hoidettua eikä kaupunki vilise turisteja täynnä. En yhtään ihmettele, että tuo nainen viihtyy siellä ;-) Kiitos vielä ihanasta viikonlopusta, en malta odottaa, että tuo ihanuus saapuu tänne ja minä saan toimia emäntänä!

Sitten aivan muita uutisia eli seuraavaksi palaan asiaan luultavasti vähän talvisempien kuvien merkeissä, sillä tulevana viikonloppuna matkustan Itävaltaan poikaystäväni luo. Olen innoissani, että näemme 2,5 kuukauden jälkeen ja senkin takia, että tämä on ensimmäinen matkani kyseiseen maahan. Luvassa on siis auringonoton sijaan laskettelua, jos hyvin käy. Valitettavasti siis aikainen kevään tulo näkyy myös Itävallan lumettomuudessa. Jukka Poika laulaa, että kylmästä lämpimään niin minä laulan, että lämpimästä kylmään! Lähdenkin tästä ostamaan aurinkorasvaa ja jonkun pienen pienen tuliaisen tuolle ihanalle!

Mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Una actitud positiva - solución para un buen día

Hóla! Ompas viimeisimmästä postauksesta taas kulunu aikaa, justhan mä sen vasta kirjotin. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista: on ollut tapahtumia, juhlia, reissu Sevillaan, vähän Barcelonan nähtävyyksiä, tulevan suunnittelua, koulua ja kaamee kasa tehtävää ja stressiä kaikenlaisista asioista. Jos nyt vaikka alotetaan niistä stressaavista ja negatiivisista asioista niin voidaan sitten lopettaa niihin hyviin uutisiin. Eli tänään aamulla heräsin ja tapani mukaan ryntäsin keittiöön tekemään aamupalaa, kunnes katseeni kohtasi maassa makaavan otuksen: torakan. Se se oli varmasti hieno näky, kun seisoin liikkumatta ja suu ammollaan keittiön ovella, koko kroppa kananlihalla. Mun onnekseni täällä oli vuokraemäntä paikalla, joka hoiti loput hommat. Itse sain vain toipua järkytyksestä. Siis pointti on se, että ne torakat ei tee mitään, ne ei oo vaarallisia, mutta ne on niin oksettavia, isoja, likasia, pelottavia. Mulla on aina ollu jonkinlainen pelko niitä kohtaan, en nyt usko, että kukaa pahemmin tykkää niistä, mutta jotenkin mä oon erityisen herkkä tollasille liikkuville ötököille. Vielä kun olin ihan varma, että täällä talossa ei oo torakoita, koska niitä ei oo ollu vuosiin ja koko asunto on kuitenkin hyvässä ja siistissä kunnossa. No tämän seurauksena täällä myrkytettiin viemärit, toivon mukaan se auttaa eikä näitä oksettavia otuksia enää vieraile täällä. Tottakai oon tienny, että täällä saattaa törmätä niihin ja muihinkin hyönteisiin, mutta tämä tapahtuma sai mut vaan entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että olen todella arka näkemään niitä. On tällä asialla myös positiivinen puolensa, sillä mun on pakko ryhdistäytyä, mistä tiedän vaikka seuraavalla kerralla olisin kotona yksin ja mun täytyy hoitaa koko prosessi. Kuten saksalaiset kaverini sanoivat: "Tultiin tänne hakemaan uusia kokemuksia - ja nämä on just niitä". Arvostan Suomea taas todella paljon enemmän.

Sitten tästä ajankäytöstä täällä vaihdossa. Miksi aika menee niin nopeasti? Miksei sitä voi pysäyttää jossain vaiheessa? Miksi mä oon valinnu sellaset kurssit, joissa tuntuu olevan aika paljon töitä koko kurssin ajan, eikä vaan yhtä lopputenttiä? Miks tarvisin välillä pieniä välipäiviä, et saisin vaan olla ja rentoutua? Miksen ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin? MIKS PÄIVÄT LOPPUU KESKEN? Miks, miks ja miks. Tästä keskusteltiin myös tänään ja tultiin siihen lopputulokseen, että vaikka opiskelu ei olekaan meidän tärkein asia täällä niin silti halutaan panostaa myös siihen, ja tottakai se vie oman aikansa, vielä kun täällä voin sanoa tekeväni rutkasti paljon enemmän töitä yhden kurssin eteen kuin Suomessa. Mutta silti meidän täytyy käyttää suurin osa "vapaa-ajasta" tekemiseen ja näkemiseen. Kunhan muistaa välillä myös levätä. Mä olen suunnittelijatyyppiä, kalenteri on mun paras ystävä ja mieli on paljon parempi, jos päivät on suunniteltu, näin saa paljon enemmän aikaseksi. Kokemuksia ja neuvoja otetaan vastaan.

Ja viimesenä:  mua on ahdistanu, kun ei oo ollu varmaa suunnitelmaa kesäksi, ei paluulentoa Suomeen eikä mitään tietoa missä asua ja miten elää ja kauanko viettää täällä aikaa ja miten budjetoida eläminen ym. No tänään siihen tuli muutos, kun sain todella huojentavan puhelun vakkarikesätyöpaikasta, jossa saan viettää sitten myös tulevan kesän mukavien työkavereiden ja työn ja kivan työympäristön merkeissä ja plussana vielä oman alan tyyppiset työtehtävät. Ainut miinus tässä on se, että joudun taas asumaan äidin luona, mutta saanpas ainakin ehkä vähä enemmän rahaa säästöön tämän todella kalliin kevään jälkeen. Puhelun saadessani meinasin puhjeta kyyneliin, olin niin onnellinen, koska vaihdosta työpaikan hommaaminen ei todellakaan ole helppoa puuhaa, ellei ole valmis viettämään tuntikausia aikaa koneen ääressä työhakemuksia väännellen ja mahdollisesti valmis lentämään Suomeen työhaastatteluun tai neuvottelemaan haastattelu Skypen välityksellä. Näiltä siis säästytty ja voin sanoa olevani todella onnellinen.

Tämän päivän jälkeen voin siis sanoa, että erittäin huonosta alkupäivästä voi muodostua myös hyvä päivä. Pysytään positiivisina ihmiset! Mukavaa viikon jatkoa kaikille, besos!