Hóla todos! Täällä kirjoittelee yksi väsynyt matkustaja, miten voi olla näin saamaton olo vielä kolmen päivän jälkeenkin? Reissussa rähjääntyy! Joka tapauksessa reissu Itävaltaan, Innsbruckiin oli aivan mieletön kokemus, meillä oli ihanaa aikaa yhdessä, vaikka kaksi ja puoli päivää menikin liian nopeasti. Onneksi nähdään jo vajaan kuukauden päästä uudelleen, jolloin saankin itse toimia emäntänä. Kieltämättä nämä muutamat päivät reissun jälkeen on ollut hankalia, vähän tyhjä fiilis ja yksi syy saattaa olla myös kamala kasa koulutehtäviä, joita yritän saada tehdyksi jo etukäteen, sillä ensi viikolla saan ensimmäisen Suomen vieraan, kun ihana Sandra tulee tänne viikoksi, en malta odottaa! Mä toivoisin ton sään muuttuvan vähän paremmaksi, tää päivä on ollut taas todella viileä. Jännä, miten tuo ilmasto muuttuu jatkuvasti, toisena päivänä on auringonottokelit ja seuraavana sataa ja tulee kuin Pohjoisnavalla.
Nyt kuitenkin lyhyesti reissusta. Perjantaina aamulla todella aikasin lähdin matkaan ja olinkin jo puolen päivän aikaan perillä. Ai että rakastan lentämistä, se on vaan niin helppoa ja viihtyisää verrattuna esimerkiksi junalla matkustamiseen. Pienien päiväunien jälkeen lähdimme kauppaan ja illalla suuntasimme vuorille, jonne piti matkustaa suhteellisen kauan, ensin bussilla, sitten junalla ja vielä hissillä. Olimme noin 2000 metrin korkeudessa. Siellä siis järjestettiin Iglubileet, mikä tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että vuoren päällä oli iso iglu ja pihalla vain roihui tuli, jonka ympärille ihmiset kerääntyivät myöhemmin. Herra päätti tehdä oikein fiksun päätöksen ja lähteä matkaan nahkatakilla, siinäpä oikein fiksu päätös paikalliselta (vai turistilta), oli pikkasen kylmä. Noo meille maistui kyllä Glüchwein ihan kiitettävästi, se lämmitti mukavasti kroppaa. Kerrassaan mieletön kokemus, tällaiseen ei törmää Suomessa. Lauantaina suuntasimme lähivuorelle laskettelemaan ja voin kyllä myöntää, että pelotti. Oon lasketellu viimeksi kaks vuotta sitten ja alku menikin lastenmäessä, jotenkin vaan oli aika epävarma olo. Kyllä mä myös vähän vihoittelin, kun tuo herra pakotti mut laskemaan sellasta mäkeä pitkin, jossa siellä sun täällä näkyi nurmikko ja niitä piti sitten kiemurrella. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä edelleen (kopkop). Illalla lähdettiin Vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja etsimään ravintolaa, josta saa perinteistä itävaltalaista ruokaa. Tilasimmekin Wienerschnitzelit perunoiden ja kasvisten kera, nam! Jälkiruoalle menimme Café Sacheriin, josta saa aitoa sacherkakkua, supernam! Sunnuntaina aamulenkin ja kuntopiirin ja pitkän, ison ja nautinnollisen aamupalan jälkeen jouduimme hyvästelemään.
Oli ihana viettää aikaa yhdessä, olisin jopa voinut kuvitella asuvani tuossa mukavassa asunnossa, jossa tapani mukaan olin kuin kotonani heti alusta lähtien. Nauroimmekin, että hassua kun yleensä reissusta matkustaa takaisin kotiin Suomeen ja nyt saikin matkustaa takaisin tänne Espanjaan, en valita! Toisaalta olen onnellinen, että seuraava isompi reissu on toukokuun puolella ja päämäärä onkin IBIZA ;-)
Nyt kuitenkin lyhyesti reissusta. Perjantaina aamulla todella aikasin lähdin matkaan ja olinkin jo puolen päivän aikaan perillä. Ai että rakastan lentämistä, se on vaan niin helppoa ja viihtyisää verrattuna esimerkiksi junalla matkustamiseen. Pienien päiväunien jälkeen lähdimme kauppaan ja illalla suuntasimme vuorille, jonne piti matkustaa suhteellisen kauan, ensin bussilla, sitten junalla ja vielä hissillä. Olimme noin 2000 metrin korkeudessa. Siellä siis järjestettiin Iglubileet, mikä tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että vuoren päällä oli iso iglu ja pihalla vain roihui tuli, jonka ympärille ihmiset kerääntyivät myöhemmin. Herra päätti tehdä oikein fiksun päätöksen ja lähteä matkaan nahkatakilla, siinäpä oikein fiksu päätös paikalliselta (vai turistilta), oli pikkasen kylmä. Noo meille maistui kyllä Glüchwein ihan kiitettävästi, se lämmitti mukavasti kroppaa. Kerrassaan mieletön kokemus, tällaiseen ei törmää Suomessa. Lauantaina suuntasimme lähivuorelle laskettelemaan ja voin kyllä myöntää, että pelotti. Oon lasketellu viimeksi kaks vuotta sitten ja alku menikin lastenmäessä, jotenkin vaan oli aika epävarma olo. Kyllä mä myös vähän vihoittelin, kun tuo herra pakotti mut laskemaan sellasta mäkeä pitkin, jossa siellä sun täällä näkyi nurmikko ja niitä piti sitten kiemurrella. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä edelleen (kopkop). Illalla lähdettiin Vanhaan kaupunkiin kiertelemään ja etsimään ravintolaa, josta saa perinteistä itävaltalaista ruokaa. Tilasimmekin Wienerschnitzelit perunoiden ja kasvisten kera, nam! Jälkiruoalle menimme Café Sacheriin, josta saa aitoa sacherkakkua, supernam! Sunnuntaina aamulenkin ja kuntopiirin ja pitkän, ison ja nautinnollisen aamupalan jälkeen jouduimme hyvästelemään.
Oli ihana viettää aikaa yhdessä, olisin jopa voinut kuvitella asuvani tuossa mukavassa asunnossa, jossa tapani mukaan olin kuin kotonani heti alusta lähtien. Nauroimmekin, että hassua kun yleensä reissusta matkustaa takaisin kotiin Suomeen ja nyt saikin matkustaa takaisin tänne Espanjaan, en valita! Toisaalta olen onnellinen, että seuraava isompi reissu on toukokuun puolella ja päämäärä onkin IBIZA ;-)
Energistä loppuviikkoa kaikille teille, nauttikaa läheistenne seurasta!
ihania kuvia! haluisin nähä sen iglun vielä ulkoapäin :p pusuja!!
VastaaPoista