Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Hóla! Aika on vierähtäny taas niin nopeasti ja paljon on ehtinyt tapahtua. Mulla ei kamera oo ollu kauhean ahkerassa käytössä, harmi sinänsä, mutta sitä on tosi rasittava kuljettaa mukana, tarvisin pokkarin, jota vois aina kuljettaa mukana. No mutta anyway oon jaksanu raahata sen mukaan aina noihin nähtävyyksiin. Tajusin, etten oo pahemmin tänne blogin puolelle lisäillyt kuvia, tässä niitä nyt sitten on. Osa kuvista on La Sagrada Famíliasta, Parc del Laberintista sekä Montjuïc -vuorelta. Aluksi meinasin, että kerron tarkemmin näistä nähtävyyskohteista omissa postauksissaan, mutta tarkemmin ajateltuna ne postaukset olis ehkä vähän tylsiä, kun päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin kertoa kuulumisia ja jakaa vaihtoon ja ylipäätään elämään liittyviä asioita. Mutta se mitä haluan sanoa noista nähtävyyksistä on se, että niissä kannattaa ihan ehdottomasti käydä jos/kun matkustaa Barcelonaan, täältä ei voi lähteä ainakaan näkemättä tota mieletöntä Sagrada Famíliaa. Siellä kuvissa vilahtelee myös Anumari (terkkui vaa Suomee!), iha hullua, että toiki nainen on viettäny Suomessa jo kuukauden, justhan se viel asusteli täällä mun kans. Elikkä siis ollaan tässä nyt pohdiskeltu vaihtareiden kesken, että miten tää aika voi mennä näin nopeasti. Mulle on kaikki tutut sanonu, että "muista nauttia jokaisesta päivästä, puoli vuotta on lyhyt aika". Mä aina ajattelin, että nojoo ei puol vuotta oo lyhyt aika. MUTTA SE ON TOTTA!! Nyt sen vasta tajuaa. Mulla on kyllä käynyt säkä, kun oon löytäny niin kivoja ja samanhenkisiä kavereita, jotka on samalla linjoilla siitä, että meidän täytyy tehdä ja nähdä ja toimia heti, eikä siirtää tulevaisuuteen. Oonkin todella tyytyväinen jo tähän kahden kuukauden saldoon. Tulevat viikonloput on aika pitkälti täytetty tekemisellä, vielä täytyy käyttää arkipäivät hyödyksi, jotta ei varmasti jää yhtäkään paikkaa näkemättä.

Viime viikonloppuna tein extemporematkan Valenciaan Saanan ja Inkan luo. Meillä oli tosi hauska lyhennetty viikonloppu ja vajaassa kahdessa päivässä tuli nähtyä Valencian top-nähtävyydet. Mieletön kaupunki, siitä lisää myöhemmin. Alkuviikon mua sitten vaivas matkaväsymys ja kasa kouluhommia. Olikin erittäin hyvä idea jättää ylimääräiset aktiviteetit illoilta pois ja puristaa viimesetkin mehut irti salilla ja makoisat unet oli taattu. Nyt on torstai ja alkaa olemaan normaali olotila. Illalla mennään isolla porukalla tanssimaan salsaa, saas nähdä mitä siitä tulee näin huonon rytmitajun omaavalta henkilöltä :-D ainaki täytyy olla hemmetin hyvä opettaja! Aarolle terveisiä, että Suomessa alotetaan sitten tanssitunnit! Lauantaina matkustetaan Tarragonaan, kyseessä on rantakaupunki tunnin junamatkan päässä. Toivottavasti sieltä saan kuvamateriaalia tänne blogiin. Sunnuntaina puolestaan matkustetaan toiseen rantakaupunkiin, Sitgesiin. Siellä on isot, viikon kestävät ja kuuluisat Sitges karnevaalit. Yks pulma olis vielä edessä, koska en tiedä miten pukeutuisin. Taidankin tästä lähteä etsimään asua ja illaksi koulun penkille.

Mua kiinnostais hirveesti tietää, että miten siellä Suomessa menee, mitä kuuluu?! Ikävä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää. Palaillaan taas, hasta luego!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kulttuurieroja

Moi taas! Täällä on kaikki hyvin, angiinasta parannuttu vihdoin viimein. Koko ajan tuntuis olevan niin paljon tekemistä, ettei ehdi paljon murehtimaan ja ikävöimään. Perjantaina oli ystävänpäivä, paljon halauksia kaikille rakkaille!! Viimeisen viikon aikana olen myös uhrannut aika paljon aikaa olympialaisille, aivan mahtavat kisat! Koulussa on vihdoin alkanu kaikki kurssit, luvassa on paljon tekemistä ja lukuisia tenttejä kevään aikana, kyllä täällä saa töitä tehdä kurssien läpäisemisen eteen. Nyt on aika monta matkaa jo tiedossa, niistä lisää omassa postauksessa, mutta voin kertoo ETTÄ OON INNOISSANI!! Viime päivät on ollu tosi lämpimiä, kyl se kevät sieltä tulee. Lupasin jo vaihtoni alussa kertoa vähän kulttuurieroista, joihin olen törmännyt - tässä on nyt muutamia, luvassa on vielä lisää kevään aikana. Osa näistä on itsestäänselviä, osa ei - ainakaan mulle.

Koulu - Sitähän mulla on joka päivä, yleensä ILTAISIN. Kahtena päivänä aamusta päivään ja sitten vielä illalla. Tähän mulla on totuttelemista aika paljon, koska se vaan on niin outoa, että päivällä pitää saada paljon aikaiseksi ja kouluun mennään pimeän tullessa. Kotona olen myöhimmillään puoli kymmeneltä. Koulusta teen vielä erillisen postauksen - kiitti vaan Viivi, varastan sun idean ;-)

Ihmisten ystävällisyys - Ihmiset on niiiiin ystävällisiä, nyt puhun eri maalaisista vaihtareista sekä paikallisista espanjalaisista opiskelutovereista. Kun mä olin kipeä niin sain monen monta tarjousehdotusta, että tarvinko jotain kaupasta tai apteekista, haluanko seuraa kotiin, tarvinko apua jonkun asian kanssa, onko mulla kaikki hyvin. Olin niin ymmälläni, tällaiseen ei törmää Suomessa.

Poskipusut ja halaukset - Tämä oli alussa ERITTÄIN outoa suomalaiselle. Tapana on siis vaihtaa aina poskipusut vaihtareiden ja paikallisten kesken tavattaessa tuttuja tai uusia ihmisiä. Tää elämä on yhtä pussailemista! Alussa siihen oli vaikea tottua, lähinnä vaikeinta oli tajuta ne tilanteet..muutamaan otteeseen taisin saada parit naurut. Kerran olen saanut paheksuvat katseet kun tarjosin ranskalaiselle kättä, vastaus oli "me ei IKINÄ, EI IKINÄ kätellä Ranskassa"..ja eikun pussailemaan. Ei vaan, mä todella tykkään tästä tavasta ja mua harmittaa, että Suomessa halataan vain ihan parhaimpia ystäviä. Poskipusut ja halaukset on kohteliaita eleitä, päästetään tuttu tai uusi ihminen todella lähelle ja ollaan avoimia.

Tapaskulttuuri - Tapasravintoloita on joka nurkalla, yleensä ne on tosi idyllisiä ja viihtyisiä ravintoloita, siellä raikuu nauru ja puheensorina sekä hyvän ruuan tuoksu, siellä aistii aidon espanjalaisen tunnelman. Pointti on kuitenkin se, että harva se päivä vaihtareiden kesken "lähdetään tapaksille". Se siis ei välttämättä tarkoita tapasravintolaan menemistä, vaan ylipäätään ulkona, ravintolassa syömistä. Vaikka syöminen on täällä todella halpaa verrattuna Suomeen niin silti on asetettava joku raja per viikko, usein se raja kuitenkin (valitettavasti) ylitetään. Suomessa ei tule kovinkaan usein käytyä ulkona Suomessa, juurikin sen kalleuden takia.

Koulun kahvila/ruokala - Siellä ei suinkaan tarjoilla halpaa, monipuolista ja herkullista koululounasta 2,6 eurolla, vaan sieltä saa rasvaisia suklaacroisantteja, sandvichejä, hampurilaisia ja ranskalaisia. Juoda voit limsaa tai kaljaa. Okei okei, saa sieltä (melkein aina) ihan normaaleja leipiä, hedelmiä ja kahvia. Mut on se Suomen koululounas vaan arvokas. Yleensä itsellä on tapana ottaa omat eväät mukaan ja sitten ostaa kahvi koululla.

Myöhästyminen - Tähän mä törmään varsin usein mun kuntosalilla. Siellä aikataulut ei pidä paikkaansa sitten lainkaan. Ekana salipäivänä odotin yksin salissa muita jumppaajia ja ohjaajaa 20 minuuttia. Sitten ihmisiä vaan tipahtelee tunnille kesken kaiken. Espanjalaiset eivät ole täsmällisiä, odotan innolla, että millaisia hermokohtauksia saan kun aloitan parityöskentelyn espanjalaisen pojan kanssa. Tosin koulussa myöhästymiselle on selkeät säännöt - et pääse tunnille jos tulet vähänkin myöhässä. Jotenki tämä sääntö on aika ristiriitainen.

Espanjalaisten huono englanti - Tähän olen törmännyt varsin usein erilaisissa paikoissa: kaupoissa, kirjastoissa, turistikohteissa, koulussa ja yleisesti arkipäivän asioita hoidellessa. Puolestaan ravintoloissa puhutaan yllättävän hyvin. Ennen kuin matkustaa Barcelonaan niin kannattaa opetella muutamat tavallisimmat ja tärkeimmät sanat ja lauseet espanjaksi.

Näihin herkullisiin ruokakuviin on hyvä lopettaa.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :-)

Asiaa urheilusta opiskelijavaihdon aikana

Mulle oli päivänselvää, että aion jatkaa intohimoani eli urheilemista kun lähden vaihtoon. Kaikille se ei välttämättä ole yhtä selvää, koska kyseessä on ainutlaatuinen puolivuotinen ja tekemisen haluaa ehkä kohdistaa muihin asioihin. Mä olin ekat kaksi viikkoa ilman salia, kävin eri pituisilla juoksulenkeillä, tutkiskelin ympäristöä ja pidin henkistä taukoa salitreenistä. Samalla kuitenkin etsin jatkuvasti sopivan hintaista, lähellä sijaitsevaa, minulle sopivaa kuntosalia. Sitten se löytyi ja hinta oli enemmän kuin opiskelijaystävällinen, 80 euroa neljältä kuukaudelta. VALE! Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, kun nimi oli jo paperissa. Ja olo oli energisempi kuin koskaan, en voi kun suositella pientä, parin viikon taukoa salitreenistä jos alkaa nyppimään tai motivaatio on poissa.

Sitten sairastuin flunssaan ja harmitti tietenkin tosi paljon, koska en päässyt liikkumaan. Noh, nyt ollaan oltu taas terveiden kirjoilla lauantaista saakka, kunnes tänä aamuna olin tuntevinani jälleen kipua kurkussa. Jotain tässä Barcelonan ilmastossa täytyy olla, koska järjestäen kaikki vaihtarit ovat kipeinä. Mun periaate on, että kipeänä ei urheilla, ei lainkaan, piste. Sen jos jonku oon oppinu tän monipuolisen urheilu-urani aikana. Harmittaa tietenkin, mutta toivon nyt saavani kunnon lääkkeet ja tervehtyväni kunnolla. Mikään ei voita urheilusuorituksen jälkeistä oloa, se vaan on niin parasta!! Se fiilis, kun oot jaksanu raahata itses salille tai lenkille ja se energiapläjäys minkä sieltä tuo tullessaan.

Urheilu on erittäin hyvää vastapainoa opiskelulle, jatkuvalle tapaksien syömiselle ja illanistujaisille. Mun pääsääntö täällä on se, etten kieltäydy mistään kutsusta treenaamisen takia. Mä saan treenata vielä niin paljon kun haluan, en tullut tänne tekemään itsestäni parempaa urheilijaa vaan tulin tänne kansainvälistymään ja parantamaan kielitaitoani, löytämään uusia ystäviä, oppimaan kulttuurista, opiskelemaan ja metsästämään mielettömiä kokemuksia.

Monet tuntuu olevan hämmentyneitä ja ihmeissään siitä, että treenaan kuitenkin aika paljon (täällä 3-6 kertaa viikossa), eihän se omasta mielestäni ole niiiin paljon, mutta keskivertoa enemmän. Sain salille kaveriksi kaksi saksalaista kamua, innolla odottelen, että miten he treenaavat. Olen nimittäin yhden jos toisenkin suusta kuullut lähiaikoina, että urheilu on myös jokseenkin erilaista erimaalaisten kesken. Jotenkin olisin uskonut, että ainakin Euroopassa liikunta on melko samanlaista, mutta siinäkin suhteessa löytyy paljon kulttuurieroja.

Ps. Olen täällä ehtinyt miettimään paljonkin, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Saattaa hyvinkin olla, että liikunta tulee jossain määrin olemaan osana tulevaisuutta, ainakin nyt tuntuu siltä. Let's see!

Energistä loppuviikkoa rakkaat!!