sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kulttuurieroja

Moi taas! Täällä on kaikki hyvin, angiinasta parannuttu vihdoin viimein. Koko ajan tuntuis olevan niin paljon tekemistä, ettei ehdi paljon murehtimaan ja ikävöimään. Perjantaina oli ystävänpäivä, paljon halauksia kaikille rakkaille!! Viimeisen viikon aikana olen myös uhrannut aika paljon aikaa olympialaisille, aivan mahtavat kisat! Koulussa on vihdoin alkanu kaikki kurssit, luvassa on paljon tekemistä ja lukuisia tenttejä kevään aikana, kyllä täällä saa töitä tehdä kurssien läpäisemisen eteen. Nyt on aika monta matkaa jo tiedossa, niistä lisää omassa postauksessa, mutta voin kertoo ETTÄ OON INNOISSANI!! Viime päivät on ollu tosi lämpimiä, kyl se kevät sieltä tulee. Lupasin jo vaihtoni alussa kertoa vähän kulttuurieroista, joihin olen törmännyt - tässä on nyt muutamia, luvassa on vielä lisää kevään aikana. Osa näistä on itsestäänselviä, osa ei - ainakaan mulle.

Koulu - Sitähän mulla on joka päivä, yleensä ILTAISIN. Kahtena päivänä aamusta päivään ja sitten vielä illalla. Tähän mulla on totuttelemista aika paljon, koska se vaan on niin outoa, että päivällä pitää saada paljon aikaiseksi ja kouluun mennään pimeän tullessa. Kotona olen myöhimmillään puoli kymmeneltä. Koulusta teen vielä erillisen postauksen - kiitti vaan Viivi, varastan sun idean ;-)

Ihmisten ystävällisyys - Ihmiset on niiiiin ystävällisiä, nyt puhun eri maalaisista vaihtareista sekä paikallisista espanjalaisista opiskelutovereista. Kun mä olin kipeä niin sain monen monta tarjousehdotusta, että tarvinko jotain kaupasta tai apteekista, haluanko seuraa kotiin, tarvinko apua jonkun asian kanssa, onko mulla kaikki hyvin. Olin niin ymmälläni, tällaiseen ei törmää Suomessa.

Poskipusut ja halaukset - Tämä oli alussa ERITTÄIN outoa suomalaiselle. Tapana on siis vaihtaa aina poskipusut vaihtareiden ja paikallisten kesken tavattaessa tuttuja tai uusia ihmisiä. Tää elämä on yhtä pussailemista! Alussa siihen oli vaikea tottua, lähinnä vaikeinta oli tajuta ne tilanteet..muutamaan otteeseen taisin saada parit naurut. Kerran olen saanut paheksuvat katseet kun tarjosin ranskalaiselle kättä, vastaus oli "me ei IKINÄ, EI IKINÄ kätellä Ranskassa"..ja eikun pussailemaan. Ei vaan, mä todella tykkään tästä tavasta ja mua harmittaa, että Suomessa halataan vain ihan parhaimpia ystäviä. Poskipusut ja halaukset on kohteliaita eleitä, päästetään tuttu tai uusi ihminen todella lähelle ja ollaan avoimia.

Tapaskulttuuri - Tapasravintoloita on joka nurkalla, yleensä ne on tosi idyllisiä ja viihtyisiä ravintoloita, siellä raikuu nauru ja puheensorina sekä hyvän ruuan tuoksu, siellä aistii aidon espanjalaisen tunnelman. Pointti on kuitenkin se, että harva se päivä vaihtareiden kesken "lähdetään tapaksille". Se siis ei välttämättä tarkoita tapasravintolaan menemistä, vaan ylipäätään ulkona, ravintolassa syömistä. Vaikka syöminen on täällä todella halpaa verrattuna Suomeen niin silti on asetettava joku raja per viikko, usein se raja kuitenkin (valitettavasti) ylitetään. Suomessa ei tule kovinkaan usein käytyä ulkona Suomessa, juurikin sen kalleuden takia.

Koulun kahvila/ruokala - Siellä ei suinkaan tarjoilla halpaa, monipuolista ja herkullista koululounasta 2,6 eurolla, vaan sieltä saa rasvaisia suklaacroisantteja, sandvichejä, hampurilaisia ja ranskalaisia. Juoda voit limsaa tai kaljaa. Okei okei, saa sieltä (melkein aina) ihan normaaleja leipiä, hedelmiä ja kahvia. Mut on se Suomen koululounas vaan arvokas. Yleensä itsellä on tapana ottaa omat eväät mukaan ja sitten ostaa kahvi koululla.

Myöhästyminen - Tähän mä törmään varsin usein mun kuntosalilla. Siellä aikataulut ei pidä paikkaansa sitten lainkaan. Ekana salipäivänä odotin yksin salissa muita jumppaajia ja ohjaajaa 20 minuuttia. Sitten ihmisiä vaan tipahtelee tunnille kesken kaiken. Espanjalaiset eivät ole täsmällisiä, odotan innolla, että millaisia hermokohtauksia saan kun aloitan parityöskentelyn espanjalaisen pojan kanssa. Tosin koulussa myöhästymiselle on selkeät säännöt - et pääse tunnille jos tulet vähänkin myöhässä. Jotenki tämä sääntö on aika ristiriitainen.

Espanjalaisten huono englanti - Tähän olen törmännyt varsin usein erilaisissa paikoissa: kaupoissa, kirjastoissa, turistikohteissa, koulussa ja yleisesti arkipäivän asioita hoidellessa. Puolestaan ravintoloissa puhutaan yllättävän hyvin. Ennen kuin matkustaa Barcelonaan niin kannattaa opetella muutamat tavallisimmat ja tärkeimmät sanat ja lauseet espanjaksi.


Näihin herkullisiin ruokakuviin on hyvä lopettaa.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille :-)

7 kommenttia:

  1. Vähän kiva tää postaus, Mira!! Mua niin harmittaa, kun Vaasassa ei hallintotieteilijöillä oo vaihtopaikkaa Espanjassa.. :( tai toki täysin omakustanteinen varmaan onnistuis..

    Tee joskus joku kuulumispostaus espanjaksi! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi :) Espanja on kyllä loistava paikka, vielä kun kieltä on tullu vähän opiskeltua. Tietenki on myös paljon muita mahtavia kohteita. Säkö lähdet myös vaihtoon? Jippiii!

      Poista
  2. hehee jään odottamaan sun koulupostausta :p mä voin niin allekirjottaa noista muutamat asiat! esimerkiks noi poskipusut mä tiesin kyllä että etelä-eurooppalaiset harrastaa sitä mutta että muutkin ku kanadalaiset ? ja esim toi kouluruoka... fish & chipsejä lähinnä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :-) arvostus Suomen kouluruokaa kohtaan kasvaa mielettömästi!

      Poista
  3. Toi myöhästyminen pitää niiiin paikkaansa! :--D
    Silloin kun mä olin espanjassa, mun "pikkuveli" meni suihkuun tyyliin 10min ennen kouluun lähtöä. Ja AINA oltiin myöhässä jostain. Kylhän toi on täsmällisenä suomalaisena vähän ärsyttävä tapa.
    Ja sama homma toi makeen syöminen, varsinkin aamuisin. Ei kiitos :D

    VastaaPoista
  4. Täytyy olla varovainen, ettei itseen tartu toi tapa myöhästellä. Ja mun mielestä on niin outoa, että koulussa oppilaiden oletetaan olevan ajoissa, vaikka muuten sillä ei ole mitään väliä. Lisäksi tää mañana -asenne ärsyttää myös, tuntuu, että koko lähiympäristö on täynnä tie- ja rakennustöitä eikä edistystä näy. On tää vaan niin eri maailma :-)

    VastaaPoista