Hóla! Toi alhaalla oleva kuva oli viimenen kuva mun Barcelona-kansiossa, se oli hieno päivä se. Miten täällä Suomessa nyt menee? Mitä kuuluu? Onko haikeeta/vaikeeta? Kaipaanko jotain? Ajattelin nyt purkaa tätä olotilaa.
..Alotetaas. Ensinnäki kaipaan tota aurinkoa ja mun ihania tyttöjä joiden näkeminen sai hymyn huulille, kaipaan menoa ja meininkiä, ÄÄNIÄ, espanjalaisten loputonta puhetulvaa, niiden ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, kokonaisuudessaan tota kaupunkia. Fakta nyt vaan on se, että oon takas Suomessa, mun pienessä kotikaupungissa, jossa ei sen kummemmin kuulu ääniä ja elä miljoonia ihmisiä. Mutta kyllä musta hyvältä tuntuu. Paluu ei ole ollut läheskään niin karu kun mitä odotin sen olevan. No okei okei myönnetään, lentokoneesta kun pääsin ulos niin manasin jo suomalaiset ihmiset, koko junamatkan taisin valittaa kuinka hanurista on tulla takaisin. Mutta tilanne on muuttunut, kiitos kuluneen viikon, joka on pitänyt mut kiireisenä. Kiitos poikaystävän, kiitos ystävien, kiitos perheen, kiitos sukulaisten, kiitos työn ja työkavereiden, kiitos mun rakkaan kotisalin. Miten ihana on ollut nähdä rakkaita ihmisiä, monia on vielä näkemättä, mutta onneksi on koko kesä aikaa. Mun koti on nimittäin nyt täällä. Vaikka kroppa tuntuukin elävän vielä Espanjassa niin luotan siihen, että kyllä tämä elämä tästä palautuu normaaliksi.
Barcelonasta mulla on muistona noin 3000 kuvaa, ihania ihmisiä, joiden kanssa olen päivittäin yhteydessä, mieletön määrä kokemuksia ja onnellisuutta. Noita reilua viittä kuukautta en unohda koskaan.
..Alotetaas. Ensinnäki kaipaan tota aurinkoa ja mun ihania tyttöjä joiden näkeminen sai hymyn huulille, kaipaan menoa ja meininkiä, ÄÄNIÄ, espanjalaisten loputonta puhetulvaa, niiden ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, kokonaisuudessaan tota kaupunkia. Fakta nyt vaan on se, että oon takas Suomessa, mun pienessä kotikaupungissa, jossa ei sen kummemmin kuulu ääniä ja elä miljoonia ihmisiä. Mutta kyllä musta hyvältä tuntuu. Paluu ei ole ollut läheskään niin karu kun mitä odotin sen olevan. No okei okei myönnetään, lentokoneesta kun pääsin ulos niin manasin jo suomalaiset ihmiset, koko junamatkan taisin valittaa kuinka hanurista on tulla takaisin. Mutta tilanne on muuttunut, kiitos kuluneen viikon, joka on pitänyt mut kiireisenä. Kiitos poikaystävän, kiitos ystävien, kiitos perheen, kiitos sukulaisten, kiitos työn ja työkavereiden, kiitos mun rakkaan kotisalin. Miten ihana on ollut nähdä rakkaita ihmisiä, monia on vielä näkemättä, mutta onneksi on koko kesä aikaa. Mun koti on nimittäin nyt täällä. Vaikka kroppa tuntuukin elävän vielä Espanjassa niin luotan siihen, että kyllä tämä elämä tästä palautuu normaaliksi.
Barcelonasta mulla on muistona noin 3000 kuvaa, ihania ihmisiä, joiden kanssa olen päivittäin yhteydessä, mieletön määrä kokemuksia ja onnellisuutta. Noita reilua viittä kuukautta en unohda koskaan.
Ajattelin vielä kirjoittaa postauksen siitä, mitä opin vaihdon aikana, miten muutuin, ajausmaailmasta ja mitä asioita oivalsin kuluneen kevään aikana. Siihen asti - nauttikaa Suomen "kesästä" ja viettäkää mahdottoman kiva juhannus! Hasta luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti